Kiitos kirjeestäsi. Toipumiseni tri K:n tekemästä operaatiosta pompsahti uusiin sfääreihin luettuani kirjeesi. Minulla olikin ollut jonkinlaista kutinaa tuolla genitaalialueella (ei sillä puolella mihin on tatuoitu VAIN YKSITYISKÄYTTÖÖN vaan siellä toisella), että tästä jutusta kehittyy jotain mukavaa aktiviteettia arjen harmauteen.

 

Minä jo pelkäsin tätä kutinaa ihmetellen, että tarviiko sitä taas mennä sinne arvauskeskukseen lääkärin vastaanotolle aikaa tilaamaan kupoli punaisena. Lääkärissähän ei ole mitään vikaa, mutta siinä vastaanotossa on se puolikuuro, joka aina sanoo että:

-Puhukaa kovemmalla äänellä, että saan tähän kirjattua minkälaisia oireita teillä on.

Se on aika noloa siinä sönköttää, kun mummot vieressä kyttää nuttura kireällä. Nyt putos murha kivi sydämeltä, kun ei tarvikkaan sinne mennä itteään nolaamaan.

 

Sieltä sairaalasta lähtiessäni pirautin sille tri K:lle ja kyselin miten minua oli operoitu. Jalkanihan näytti taas samalta kuin ennekin, enkä muutenkaan ollut huomannut mitään erikoista olossani.

 

Tri K sanoi minulle puhelimessa että:

-Sullahan on otsassas se vekki, joka on korjattu silloin aikoinaan siellä Jyräänjoen Kypäräkorjaamolla sillä titaanilevyllä. Nyt kun nää G4-taajuudet alkaa valtaamaan markkinoita, niin se titaanilevy alkoi reagoimaan jonkun e-kontaktin viesteihin ja oireet ilmenivät siinä sun jalassa. Tää tautikuvaushan on jo lääkärikirjoihinkin ennättänyt. Se on joku KupruilevaElefantti syndrooma. On se saattanut sun aivoihinkin vaikuttaa.

Mutta me laitettiin sen titaanin tilalle komposiittilevyä. Nyt ei pitäis jalan eikä pään oireilla.

 

Olin tyytyväinen että kroppa oli taas kunnossa, mutta vähän kismitti, kun oli silloin omasta pussista joutunu sen titaanlevyn kustantaa. Vakuutusyhtiö käänsi sen jutun ihan päälaelleen, eikä se mennyt työtapaturman piikkiin. Sieltä ”korjaamolta” ei voinu mitään korvauksiakaan yrittää hakea, kun siellä oli nyt uudet omistajat ja joku Nepalilainen Hyvänolonkeskus, joka tarjoaa jotain ihme kuukivikylpyjä sekä pitkänmatkan hiivintää, joita antaa sellainen iso karvainen Mongooli.

 

Se sekava olo ja artikulointi siellä Kotkassa johtu ehkä siitä KE-syndroomasta. Mä varmaankin näytin siltä, että mulla olis sellanen paavikänni päällä, kaksi ihmistä taluttaa ja puheesta ei saa mitään selvää :-)

 

 

Näin täällä Scotland Yardissa äsken aika hauskan episodin, kun tulin tänne ottamaan perinteisen iltapäivälounaan (pullo keskiolutta, pieni kahvi ja munkki jonka menun M A Numminen teki kuuluisaksi) ja kirjoittamaan tätä kirjettä sinulle.

 

Tuosta ovesta paukkasi sisään sellanen mustakaapunen mies ja rupesi mesoamaan:

-Täälläkös ne meidän kuorolaiset taas on lipittelemässä sitä Pirunlientä. Se Olympiahotellin tee maistuu ihan samanlaiselle. Miksei se teille kelpaa? Taitaa vaan viehättää teitä tämä annoksen eksoottinen nimi. Artisteille pitäisi keittää kahvia ja tehdä voikkuleipiä. Kipin kapin kerhotalolle ja kahvinkeitin porisemaan. Yleispassaaja Teräs, ottakaa joukot komentoon.

 

Sieltä nurkkapöydästä kimposi pystyyn sellainen pienikokoinen nainen, joka muuten vähän muistutti ulkonäöltään sinua, ja karjaisi sille KaapuJoonakselle että:

-Älä sinä Urkuharmoonitaiteilija Konttori tule tänne huutamaan. Meillä on nyt lakisääteinen teetauko, eikä silloin tarvitse mihinkään kimpoilla. Keitä itse kahvisi. Ja jos ei meidän palvelu miellytä, niin senkus lähdet litomaan, kyllä me Itsenäiset Joukkoajattelijat uuden pianonpimputtajan sinun tilallesi löydämme kuoroamme johtamaan.

 

Ajattelin että kohta se nainen varmaankin näyttää vielä jonkun kansainvälisen käsimerkinkin sille ukolle, mutta ei se enää reagoinu siihen mieheen mitenkään. Istuutui vaan tyynesti takaisin tuolille ja jatkoi teen juontia sekä rupattelua kavereidensa kanssa.

Mustakaapu nieli ylpeytensä ja poistui paikalta ovet paukkuen. Perään se vielä huuteli että:

-Pitäkää per…. Ukulelenne.

 

Baarin asiakaskunnalta pääsi melkoinen naurunröhäkkä ja naiselle he antoivat raikuvat aplodit. Ovensuussa olevasta pöydästä kuului kimakalla naisäänellä sanottu kommentti:

-Kato nyt Reiska miten käy kun liikaa naisia passoottaa. Reiska ei naiselle mitään vastannut. Naama punaisena alkoi vaan keräilemään ostoskasseja. Taisi olla naisen aviomies :-)

 

Sain minä täältä sentään tietojakin Rouva Modeemin liikkeistä. Täällä se seurue on pämpänny päivät pitkät ja kierrelly ympäri kaupunkia sopivia muistomerkkejä tarkastellen. Hipodromilla oli kuulemma pitäny käydä useamman kerran. Tämän päivän vielä lepäilen, mutta huomenna alkaa taas arkinen aherrus. Kyllä täällä varmaan tämä viikko menee. Soittele niin sovitellaan aikatauluja tapaamiseemme liittyen.

 

Tästä tuli aika pitkä kirje, mutta toivottavasti se johtaa pikaiseen tapaamiseen.

Päätän nyt täältä tähän.

 

Sinun Adolfisi..