Vääntäydyin karjuen pystyyn (olihan selkäni jälleen kerran yhtä notkea kuin rautakanki, johtuen autoni kuppipenkin ergonomiasta pitkillä matkoilla) ja kävin sovittelemaan jalkaani raappahousun punttiin. Ihmettelin että mikäs nyt, kun ei meinaa jalkaterä oikein sujahtaa housun punttiin. Aikani ähellettyä heitin housut huoneen nurkkaan ja kävin zoomailemaan tarkemmin jalkaani.

Jalkahan muistutti enemmän norsun töppöstä kuin normaalisti atleettista hyvin treenattua raajaani.

Minä ihmettelemään että mikäs ödeema siihen jalkaan on iskenyt. Ehdin jo huolestua ja mietiskelin mitä tekisin.

 

Kello raksutti aivojeni kanssa kilpaa ja mielipuolisia ajatuksia sekä epätoivoisia diagnooseja sinkoili ajukopastani. Yhden järkevän ajatuksen sain puserrettua.

-Caramba, sehän oli illalla samaan aikaan respassa se tohtori Kiimalainen vai mikä lie, joka siellä telkkarissa niitä mummoja naurattaa. Se varmaan tietää mikä minua vaivaa.

 

Ei muuta kuin luuri kätöseen ja pikapuhelua hotellin vastaanottoon.

-Hyvää huomenta herra Susi, kuului luurista. Miten voin palvella.

Minä unohdin suosiolla seksistiset flirttailuni (jalkaa jomotti nyt kuin Skinin päätä jyskypään pelailun jälkeen) ja kysyin hätäisesti neitokaiselta että onko Tri K vielä hotellilla.

-Tuonne aamiaiselle hän näkyi äsken menneen. Vienkö hänelle jotain viestiä.

Minä sain kipujeni keskeltä sanottua: Voisitteko pyytää häntä odottamaan. Tulen hänen juttusilleen pikimmiten. Voisitte myös toimittaa minulle tänne huoneeseen pyörätuolin tai rollaattorin, sellaisen Harley Parkinson merkkisen, teillä näkyi niitäkin olevan siellä VIP-tiloissa.

Neitokainen lupautui toteuttamaan toiveeni ja jäin vartoilemaan kulkupeliäni.

Hetken kuluttua kuului oveltani koputus ja hotellin piccolo työnsi uudenkarhean pyörätuolin huoneeseeni.

-Tässä pyörätuolinne herra Susi, olkaa hyvä. Tämä on tehtaan uusinta mallia joka on vielä koekäytössä. Tämä on ainoa kappale euroopassa.

 

Minä tutkailemaan kimaltelevaa kaunokaista. Merkkikyltistä tavailin tekstejä joista selvisi kyseessä olevan uusimman sukupolven ChromRod FLSTCHA mallin.

-Täähän on ihan saman näköinen kun sillä meediolla siinä X-men elokuvassa. Tämä on varmaankin ihan ykkös peli. Tällä kun cruisailee kartsalla, niin lyylit tietää että tolla miehellä on puntissa muutakin kuin pyykkipoika.

Piccolo myönteli mukana ja varttui räpylä ojossa juomarahaa. Minä olin kulkuneuvooni enemmän kuin tyytyväinen ja lykkäsin piccololle 20 € kouraan. Piccolon naamasta paistoi tyytyväisyys ja hän alkoi pokkailemaan minulle kuin kuninkaalle ja peruutteli ovelle anteeksi pyydellen.

 

Minä vääntäydyin tuoliin ja käänsin avaimesta virrat päälle. Huoneen täytti vieno V2-moottorin jylinä. Minä ihmettelemään että mikäs helvetinkone tämä on.

Samalla muistin lehdestä lukemani artikkelin jossa oli käsitelty sähköllä toimivien kulkuneuvojen uusia DOT määräyksiä. Liikenneonnettomuudet olivat lisääntyneet huimasti. Äänettömät sähkökulkuneuvot olivat kavalasti yllättäneet jalankulkijat suojateillä sekä jalkakäytävillä. Uudet määräykset vaativat kaikkiin laitteisiin polttomoottorin ääntä tuottavan yksikön.

 

Saavuin aamiaishuoneeseen V2 hörpöttäen ja suunnistin kohti tri K:n pöytää. Tohtori siellä mutisi muistiinpanojaan sanelukoneelle. ”Potilas saapunut Vaasasta yksin paareilla. Saanut kaksivuotiaaksi saakka rintaa, sen jälkeen munaa. Syö nyt tämän reseptin ja katsotaan sitten mikä on vointi.

 

Minä ihmettelemään että mikäs poppamies tämä on, mutta rohkaisin mieleni ja puhuttelin tri K:ta

-Huomenta, voisitteko vähän vilkaista mikä tähän minun jalkaani on iskenyt.

-Kappas, sehän on herra Adolf Susi, minä jo illalla katselin että tutun näköinen mies siinä oli respassa samaan aikaan. Ei muuta kuin töppönen pöydälle niin katsotaan.

-Voi voi, näyttääpä pahalta tapaukselta. En nyt kyllä mitään varmaa diagnoosia pysty tekemään ilman tarkempia tutkimuksia, mutta kyllä me varmaan ilman amputaatiota tämä parannetaan.

Minä vähän kauhistuin ja kyselin että mitäs nyt tehdään.

-Hyppäät kuule minun kanssa tuohon rajavartiolaitoksen kopteriin ja hurautetaan Tallinnaan tarkempiin tutkimuksiin. Minun yksi potilas odottaa siellä paikallisessa sairaalassa kotiin kuljetusta. Tehdään siellä vaihtokauppa ja jätetään sinut sinne hoidettavaksi.

 

Sehän sopi minulle paremmin kuin hyvin, koska määränpääni oli juuri Tallinna.

Minut köytettiin kopteriin ja pilotti heitti vielä huovan minun jalkojen päälle.

-Tästä vähän lämmikettä, ettei pääse jalat paleltumaan.

Minulle tuli tästä mieleen vanha sanonta jonka olin jossain kuullut ”parempi lämmin ja ryppyinen kuin kylmä ja sileä” sitä olin silloin jo pohtinut että tämä sopii kyllä moniin tilanteisiin, jopa naisten luonnehdintaan :-)

Sitten kopterin keula suunnattiin kohti Tallinnaa ja tri K:n antama kipupiikki teki tehtävänsä pimentäen tajunt......