Tunsin otsallani pehmeän viileän kosketuksen. Heräsin horroksesta ja raottelin silmiäni. Viehättävä hoitaja se siinä silitteli kiharaista otsatukkaani.

-Ei mitään hätää. Olette turvallisissa käsissä täällä Eestin armeijan sairaalassa. Tri K operoi jalkanne ja pääsette huomen aamulla pois.
-Kauanko minä olen ollut täällä, kysäisin ?
-Eilenhän teidät tuotiin tänne. Hoitajien kanssa ajateltiin että mikä mielipuoli sieltä tuodaan, kun noin valtavasti karjuu ja vastustelee kuljetusta. Selvisi kyllä lopulta että teillä oli kova kipulääkitys päällä ja näitte varmaankin Pallojuoma painajaisia tai muita enneunia.
-Mikäköhän se tri K:n diagnoosi oli, minä kyselemään.
-En osaa sanoa, mutta kovasti lääkkeitä teille jätti. Näitten sinisten pillereiden kanssa hän pitkään arpoi. Kuulin kun hän mutisi että ”Toivottavasti nää nyt on niitä Xplasma nappeja eikä niitä Venäjän poikien miesvaivalääkkeitä, jotka pelittää muuten ihan hyvin, mutta keskelle jää välillä 4 cm veltto pätkä”.
-Jaahas, toivottavasti ne sitten on niitä Xnappeja, minä huokailin otsa tuskanhiestä märkänä. Niillä Venäjän napeillahan voisi tehdä toimivasta värkistä täysin turhan kapineen. Sellaisilla piraattilääkkeillä voi olla vaikka kuinka pitkä vaikutusaika.
 
Hoitaja oli jo poistumassa huoneesta, kun hän pyörähti kannoillaan ympäri ja tuli kirjekuori tanassa kohti minua. –”Eräs nainen kävi teitä katsomassa ja jätti tämän kirjeen”.
Minä pohtimaan että kukakohan se on ollut. On näköjään pikkulinnut laulaneet kovalla ja kantavalla äänellä että Adolf rukka on sairaalassa Tallinnassa. Mikä niitä naisia riivaa, kun noin innokkaasti tapaamaan pyrkivät :-)
 
Vapisevin käsin avasin parfyymintuoksuisen punakuorisen kirjeen ja aloin lukea…
 
Rakas Adolf!
 
Muistat varmaan, kun tässä jokunen päivä sitten Vaalimaan tullissa tavatessamme kerroin Sinulle, että saan Sinuun kyllä yhteyden niin halutessani. Nyt kuulin luotettavalta taholta, että olet pistäytymässä saamassa sairaalahoitoa eräässä meidän maamme entisessä osassa, nykyisin itsenäisessä Viron tasavallassa.
Tunsin huolen piston sydänalassani: mikä Sinua vaivaa, kun oikein sairaalaan on Sinut kuulemma Rajavartiolaitoksen lääkintähelikopterilla lennätetty? Ja saattajanasi helikopterissa on ollut ihan meilläkin asti tunnettu ja kansan syviä rivejä kovasti liikuttava tohtori Kiimalainen.
Ettet vain olisi saanut siellä Kotkassa jotakin pahaa ja helposti tarttuvaa tautia itseesi imetyksi? Vai onko kyse pelkästään kovasta ja ankarasta influenssasta, esimerkiksi sika- sellaisesta? Mutta eikö siihen olisi saanut hyvää ja asiallista sairaalahoitoa Kotkassakin tai ainakin Helsingissä?
Kun näitä kaikkia ajatuksia sievässä päässäni pyörittelin ja muistin myös, mitä Viipurissa käydessäsi olimme tullissa keskustelleet, tuli mieleeni sellainenkin vaihtoehto, että saatoit olla todellisessa hengenvaarassa.
Oliko joku kuullut, mitä puhuimme, ja halusi nyt kenties saattaa Sinut manan majoille ennen kuin tietojasi käyttäisit, vai oliko peräti maamme valtiojohto asialla varmistamassa, että ei-toivotut henkilöt, jollainen Sinäkin epäilemättä maassamme olet ja tiedät kyllä miksi, eivät pääsisi soluttautumaan kansalaistemme keskuuteen levittämään yhteiskunnalle vaaralliseksi katsottuja ajatuksia ja ideologioita.
Kun tämä ajatus pällähti päähäni, en enää saanut yön en päivän rauhaa miettiessäni, että Sinä, rakas suteni, olit nyt joutunut tarkan suurennuslasin alle, ja että Sinun olisi oltava todella varovainen kaikissa töissäsi ja toimissasi.
Sillä sen olet varmasti pannut merkille, että vaikka et olisi minulle sitä belgialaista suklaata rajakaupasta tuliaisina tuonutkaan, on sydämeni jo pitemmän aikaa sykähdellyt Sinulle varsin lämpimästi, enkä mitenkään soisi Sinun mihinkään vaaraan joutuvan.
Niinpä hädissäni takiasi kiiruhdin heti, kun se suinkin oli mahdollista tänne Tallinnaan Sinua tapaamaan ja tilannettasi tutkimaan. En kuitenkaan saanut lupaa vierailla luonasi, mutta tämän kirjeen he sentään lupasivat Sinulle toimittaa, kun sitä kovin hartaasti anelin.
Pyydänkin Sinua nyt heti kirjeeni saatuasi vastaamaan minulle, jotta tiedän, että sentään vielä olet hengissä. Sen jälkeen toivon, että voisimme tavata mahdollisimman pian ja laittaa täytäntöön suunnitelman, jonka tätä tilannetta varten olen laatinut…
 
Sinun Olga :)
 
 
Mistä se Olga oli tänne osannut tulla ja tietää noin paljon tuosta minun matkasta sinne Kotkaan ja tänne Tallinnaan. Onkohan se joku entinen KGB-agentti vaiko peräti itse kuuluisa KuvaKuva.
No minullahan on tässä päivä aikaa pohtia tätä probleemaa, kun ne eivät minua täältä näköjään tänään pois päästä.
Scotland Yardin maistuvalle huurteiselle tässä jo tekisi mieli. Sieltä saisin myös tietoja jotka auttaisivat minut ”Muumion” jäljille. Ei auta kun lepäillä ja punoa mieleviä juonia huomisen varalle.
 
Nukahdin ajatuksiini Olgan parfyymin tuoksun leijaillessa avonaisesta kuoresta ja sairaalan radiosta vaimeana kantautuvasta kappaleesta joka tuntui olevan Moogetmoogsin "Myrkky Marja".